Kirja kulttuurin pimeätä puolelta

Turun kaupunginkirjasto pisti Vasemman Käden Polun ensin pannaan. Kirjoittaja Tapio Kotkavuoren mukaan teokseen liitetyt negatiiviset käsitykset ovat ennakkoluuloa. ”Kirja oli ensimmäinen yli 20 vuoteen Turun kaupunginkirjastossa sensuuriin joutunut”, Kotkavuori huomauttaa.

Moniko tietää, että 2000-luvun Suomessa voidaan kirja todeta sopimattomaksi kirjaston hyllyyn?
Näin kävi Vasemman Käden Polku -kirjalle, joka kuvaa valtavirrasta poikkeavaa uskonnollista ja filosofista maailmankuvaa.
Vasemman käden polun filosofian ja saatananpalvonnan välille kirjoitetaan yleensä yhtäläisyysmerkki.
Sellainen merkintä ei ole oikea, väittää Turun kaupunginkirjaston pannaan joutuneen kirjan tekijä Tapio Kotkavuori.

Muutaman kuukauden harkinnan jälkeen Turun kaupunginkirjasto otti kirjan kuitenkin hyllyynsä. Silti sekä Kotkavuori että Turun kirjastotoimenjohtaja Inkeri Näätsaari ovat varovaisia kommenteissaan.
Vielä 2000-luvun Suomessakin sekä traditionaaliseen satanismiin että siihen edes termistöllään viittaaviin ilmiöihin helposti liitetään rikollisen ja epäeettisen toiminnan leima.
Näätsaari perustelee kirjan kieltämistä vääränlaisilla ennakko-oletuksilla ja vähillä lukijoilla.
”Alunperin kirja jätettiin hankkimatta, koska sen katsottiin olevan marginaalinen. Taustalla olevan järjestön yhteyksiä saatananpalvojiin selvitettiin. Kun kirjoittaja haki uudelleenkäsittelyä, selvitettiin, ettei kirja edistä saatananpalvontaa, jolloin se ei olisi sopinut kirjastoon. Kun todettiin, ettei tästä ole kyse, kirja hankittiin, vaikka käyttäjäkunta tiedettiin pieneksi”, Näätsaari muotoilee.

Kirjan kirjoittaja Kotkavuorta kirjan kohtalo ei ihmetytä. Hän on kylläkin tyytyväinen kaupunginkirjaston pyörrettyä päätöksensä ja otettua kirjan hyllyynsä.
”Kirjastorumba kertonee asenneilmastosta. Kirja oli ensimmäinen yli 20 vuoteen Turun kaupunginkirjastossa sensuuriin joutunut. Kirjastoväki pääsi kuitenkin yli ensireaktioistaan huomattuaan, että se ei vastaakaan stereotypioita.”

Kohun syy oli Kotkavuoren mielestä kirjan totutusta poikkeava näkökulma.
”Ehkä kirjan esiin nostama muutosvoima, haaste totutulle maailmankuvalle ja yksilön asemalle maailmassa, tekee siitä vaarallisen suuren yleisön silmissä. Syvällisemmin tarkasteltuna kirja haastaa totutut länsimaisen uskonnollisen maailmankuvan dualistiset perusteet, kuten jumala vastaan ihminen ja hyvä vastaan paha. Vasemman Käden Polku ei kuitenkaan liity mihinkään rikolliseen tai epäeettiseen toimintaan.”

Kirjan filosofiassa ei sitouduta mihinkään kristinuskon kaltaiseen dogmaattiseen filosofiaan tai eskatologiseen teologiaan.
Päinvastoin kirjassa korostetaan yksilön roolia maailman merkityksellistäjänä sekä totuuksien kulttuuriin sidottua luonnetta.
Kotkavuorelle vasemman käden polkua kulkeva ihminen on jalo hengen kapinallinen, joka haastaa totutut, usein ihmisen ulkoapäin muodostuneet, käsitykset olemassaolosta ja tekee olemisestaan mielekästä omasta itsestään käsin tässä ja nyt.
Tässä mielessä Vasemman Käden Polku kyllä lähtee liikkeelle kristinuskon – ja useiden muiden maailmanuskontojen – vastaisesta perspektiivistä.
Tällaiselle yksilölle elämä aukenee itsen muistamisen, ei itsen unohtamisen kautta.
Kristilliset symbolit ja kielikuvat saavat yksilön omaa psyykeä korostavan merkityksen. Esimerkiksi ”pimeyden ruhtinaan” Kotkavuori näkee eräänlaisena itsestään tietoisen olennon arkkityyppinä – ei pahana ihmisen kiusaajana.

Ihmisessä piilevää tuntematonta ei Kotkavuoren filosofiassa nähdä negatiivisena, vaan mahdollisuutena, jota työstämällä yksilö voi tehdä elämästään mielekkäämmän.
Toisaalta termien kuten ”pimeyden ruhtinas” ja ”musta magia” käyttö on myös eräänlainen kulttuurinen pakko.
”Jos yksilö työstää maailmankuvaansa sellaisten käsitteiden ja symbolien avulla, joihin liittyy paljon ennakkoluuloja ja pelkojakin, hän oppii yhtä ja toista itsestään ja omasta kulttuuristaan; siihen sosialisoitumisesta.”
Kotkavuori tyrmää kristillisen maailmankuvan edustajien usein toistaman väitteen, että vasemman käden polun kulkija olisi jollain tavalla ”pahan” puolella.

Pahaa ei Kotkavuorelle ole olemassa absoluuttisena maailmassa vaikuttavana voimana.
”Pahuutta ei edustamastani vasemman käden polun näkökulmasta ole ontologisesti olemassa, kuten vaikka kristinuskossa. Paha on paljolti kulttuurisidonnainen käsite, mutta ’pahasta’ voidaan löytää kyllä yleisinhimilliseltä pohjalta universaalejampiakin piirteitä, aivan kuten ’hyvästäkin’.”

Edes kristinuskoa Kotkavuori ei tunnusta vihaavansa.
”Tapakristillisyyskään ei ole sinällään välttämättä mitenkään rappiollinen ilmiö. Hyvä, jos ihmiset kokevat, että kirkko palvelee kulttuurisissa siirtymäriiteissä heitä heidän maksamansa rahan edestä.”
”Sinällään kristinusko on vain yksi ihmisen vastaus olemassaolon perimmäisiin kysymyksiin. Joillekin kristinusko tarjoaa mielekkään kontekstin näiden kysymysten pohdinnalle, toisille ei.”

Jutussa on käytetty lähteinä Tapio Kotkavuoren kirjoja Vasemman Käden Polku ja Saatanan mustat nahkasiivet.

Jaakko Vuori